Järjestöjen on tehtävä yhteistyötä. STEA painottaa tätä jo rahoitusta haettaessa. Ilman lupausta yhteistyöstä ei ole tarjolla rahoitusta. Ja näin on hyvä. Yhdessä tekemällä voimme saavuttaa paljon enemmän kuin erikseen. Mutta miten tehdä yhteistyötä niin, ettei se jää vain hakemuksien korulauseeksi, vaan aidosti edistää järjestöjen ja hankkeiden kohderyhmien hyvinvointia? Uskoakseni juuri niin, että yhteistyötä lähdetään miettimään sen kautta, mikä edistäisi yhteisten kohderyhmien hyvinvointia unohtaen oman järjestön tai hankkeen välittömän edun. Pitkällä jänteellä tämä palvelee varmasti meitä kaikkia parhaiten.
STEAn sivuilla todetaan että vuonna 2021 STEAn avustuksissa painotetaan erityisesti “järjestöjen yhteistyön vahvistamista julkisen ja yksityisen sektorin kanssa, jotta kansalaisten osallistumismahdollisuudet ja järjestöjen mahdollistama toiminta hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ongelmia kohdanneiden auttamiseksi huomioitaisiin mahdollisimman hyvin uusissa rakenteissa”. Aiempaan verrattuna ohjeessa painottuu järjestöjen keskinäisen yhteistyön lisäksi yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Se, mitä uusilla rakenteilla tarkoitetaan, jää hieman epäselväksi. Yhtäältä se voi tarkoittaa sitä, että yhteistyön tulisi olla osana hankkeiden omaa rakennetta. Toisaalta tällä saatetaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että järjestöjen ja julkisen sektorin välisen yhteistyön avulla vältettäisiin julkisten palveluiden ja STEAn rahoittaman toiminnan päällekkäisyyttä ja saataisiin ne tukemaan ja täydentämään toisiaan aiempaa paremmin.
Kävelyfutis-hankkeen toimintasuunnitelma on rakennettu yhteistyön varaan. Ilman yhteistyötä hanke ei voi onnistua. Kävelyfutis-hanke ei itse vastaa kävelyfutisjoukkueiden toiminnasta. Me mm. koulutamme sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työntekijöistä sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujista kävelyfutisvalmentajia, jotka vastaavat joukkueiden toiminnan ohjaamisesta. Joukkueet ovat järjestöjen omia, eivät hankkeen. Näin järjestöjen oma toiminta monipuolistuu ja heillä on myös tästä toiminnasta omistajuus. Ilman yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa ei olisi myöskään kävelyfutisjoukkueita.
Kävelyfutis-hanke tukee myös järjestöjä yhteistyöhön kuntien kanssa. Monilta järjestöiltä puuttuu tarvittavia taloudellisia resursseja harjoitustoiminnan järjestämiseksi. Suurin yksittäinen menoerä ovat tyypillisesti harjoitusvuorojen maksut. Toiminnan matalan kynnyksen kannalta on keskeistä, että harjoitukset ovat kaikille ilmaisia ja avoimia. Yhteistyö kuntien ja järjestöjen välillä on tärkeää, jotta kaikille voidaan taata ilmainen harrastus. Kävelyfutis-hanke tukee järjestöjä tekemään kuntien kanssa yhteistyösopimuksia, joissa kunnat sitoutuvat tarjoamaan joukkueille kenttä- ja hallivuoroja ilmaiseksi. Järjestöt ja kuntoutujat itse taas huolehtivat vuorojen ohjaamisesta. Yhteistyön avulla saadaan olemassa olevat resurssit palvelemaan kuntoutujien tarpeita. Ilman yhteistyötä harrastus ei olisi ollenkaan mahdollinen.
Tehty yhteistyö ei ainoastaan mahdollista joukkueiden toimintaa, vaan luo uudenlaisia toimintamalleja järjestöjen ja kuntien väliselle yhteistyölle. Järjestöjen ja kuntien tavoitteet ovat yhtenäiset. Molemmat pyrkivät edistämään toiminta-alueensa ihmisten hyvinvointia. Yhdistämällä järjestöjen ja kuntien tila-, henkilöstö- ja talousresursseja pystytään palvelemaan tukea tarvitsevia tavoilla, jotka eivät ilman yhteistyötä olisi mahdollisia.
Yhteistyöhön on helppo sitoutua silloin, kun se hyödyttää kaikkia yhteistyöhön osallistuvia. Parhaimmillaan yhteistyö mahdollistaa jotain, mikä ei olisi ilman sitä mahdollista. Onnistuessaan yhteistyö synnyttää myös uutta osaamista, luo uutta yhteistä ymmärrystä ja tekee työstä palkitsevampaa ja mielekkäämpää. Yhteistyön ensisijainen tarkoitus ei ole palvella STEAa, järjestöjä tai hankkeita, vaan niitä ihmisiä, joiden tukemiseksi rahoitus on myönnetty. Tästä tavoitteesta käsin muodostuu aito, kaikkia osapuolia palveleva yhteistyö.
Yhteistyöterveisin,
Aapo
Hankepäällikkö
Kävelyfutis-hanke
