
Maailman kirjat ovat todellakin sekaisin! Ihmisillä on taas lupa tanssia, ja rohkeimmat voivat tarttua jopa karaokemikrofoniin! Vastuu kuitenkin säilyy edelleenkin kuulijalla. Olemmeko todellakin menossa kohti jotain sellaista, jota kutsuttiin joskus muinoin normaaliksi? Kevään 2020 lockdownia ja digi-intoilua seurasi kyllästyminen, vetäytyminen ja totaalinen lamaannus. Ihmiset katosivat kuka minnekin, eikä kukaan jaksanut innostua enää oikein mistään. Miksipä olisi, kun elämän ennustettavuus typistyi muutaman viikon välein ilmestyviin viranomaisten ja päättäjien suosituksiin, sapiskaan ja tilannepäivityksiin. Nyt siellä kuuluisassa tunnelin päässä kajastaa pieni toivon kipinä, jonka valaisemana ihmiset ovat valuneet pikkuhiljaa takaisin työpaikoilleen, tavanneet toisiaan, aloittaneet uusia harrastuksia ja jotkut jopa varanneet lomareissuja.
Paljon on toisteltu, että paluuta vanhaan normaaliin ei enää ole. Nyt vielä pitäisi tietää, mikä olikaan se vanha normaali ja mikä on uusi ja päivitetty versio siitä? Miltei kaikki asiat, ilmiöt välineet ja alustat olivat jo olemassa ennen kevättä 2020. Monet niistä vaan otettiin käyttöön tehostetusti kokoontumisrajoitusten vuoksi. Vaikka jokapäiväistä elämää rajoittavia sääntöjä ja ohjeistuksia puretaan nyt rytinällä, tuskin kukaan on enää valmis täysin luopumaan kaikista tähän poikkeusaikaan yhdistetyistä asioista ja ilmiöistä. Mainittakoon vaikka etäpalaverit, -työpajoista, streamkeikat tai vaikkapa yhdessä etänä nautitut virvokkeet. Maantiede on tismalleen sama ennen ja jälkeen pandemian ja Suomi on edelleen iso maa. Joskus on vaan yksinkertaisesti kätevämpää ja edullisempaa hoitaa asiat etänä kuin kasvotusten varsinkin jos välimatkat lasketaan sadoissa kilometreissä.
Etäkyllääntymisestä huolimatta jotkut nyt jo käytössä olevat toimintatavat, kuten vaikkapa etänä tapahtuvat työpajat, kannattaa säilyttää ja yhdistää ne fyysisesti samassa ympäristössä tapahtuvaan toimintaan. Esimakua tällaisesta saatiin viime keväänä toteutetusta pilotista, jossa ryhmät Porista, Tampereelta, Jyväskylästä, Hamista ja Kuopiosta tekivät musiikkia sekä kasvotusten omissa ryhmissään että verkon välityksellä. Valmiit biisit julkaistiin Roso Recordsin toimesta kesäkuussa. Tällainen ei olisi ikinä onnistunut, jos osallistuminen olisi edellyttänyt kaikilta kokoontumista fyysisesti saman katon alle.Tällaisessa hybridimallissa toteutuivat oman paikallisyhteisön tuki ja verkon mahdollistama uusien ihmisten tapaaminen ja uusien asioiden oppiminen.
Voisiko tällaista tehdä jatkossakin? Ilman muuta voi ja pitääkin tehdä! Keväällä kokeiltu biisileiri osoittautui toimivaksi konseptiksi ja sitä voi soveltaa melkeinpä mihin tahansa muuhunkin taidemuotoon. Kaikissa kuitenkin toteutuvat ihan samat asiat: tavoitteet, tekeminen, kohtaaminen ja oppiminen. Jokaisella tämänkin blogin lukijalla on todistettavasti ainakin älypuhelin tai tietokone, jolla pääsee nettiin. Sattuneesta syystä kaikille ovat tuttuja myös erilaisten kommunikointialustojen käyttö, kuten Zoom, Teams tai Discord. Ja mainittakoon, että perinteinen puhelin tai sähköposti ei petä koskaan. Näillä pääsee jo mainiosti alkuun. Ja jos itsellä tai omalla organisaatiolla lyö ajatuksen suhteen niin sanotusti tyhjää, niin aina voi kysäistä olisiko jollain toisella jotain idean tynkää. Kavereita löytyy ihan varmasti. Mutta jos ei kysy, niin kukaan ei varmasti vastaakaan. Kaikenlainen yhdessä tekeminen on win-winiä, joka hyödyttää aina sitä kuuluisaa loppukäyttäjää.
Yhteistyöterveisin,
Sampo
Hankepäällikkö
Roso-tuotanto
p.s. Syksyn biisileiri huipentuu 9.10. järjestettävään Roso Live -keikkaan, jossa lauluntekijät pääsevät esittämään leirin aikana tekemäänsä uutta musiikkia. Laita tapahtuma kalenteriisi