Iranilaiseen kotiin sisään astuessa silmien eteen avautuu ensimmäiseksi olohuone, joka on jaettu huonekalujen avulla erilaisiin nurkkauksiin. Vieraille tarkoitetussa osassa huonekalut muodostavat osan vierasnurkkauksen koristelua. Ne ovat viimeisen päälle koristeltuja koriste-esineitä, joiden ainoa funktio on olla kauniita ja tuottaa vierailijoille mahdollisimman paljon silmäniloa.
Iranissa kauneus tulee ennen kaikkea. Kotien lattiat peitetään kauniilla persialaisilla matoilla, joilla saa olleilla, mutta joita ei missään tapauksessa sovi liata. Pöytiä täyttävät toinen toistaan kauniimmat kukka-asetelmat, koristerasiat ja hedelmätarjottimet, joiden ainoa tarkoitusperä on niiden kauneudun ihaileminen.
Loppumaton kauniiden yksityiskohtien hiominen on jotain ainutlaatuista.
Voisiko iranilaisesta tavasta vaalia kauneutta ammentaa jotain mielen hyvinvoinnin lisäämiseen Suomessa?
Mitä jos pitäisimme kauneuspäiviä, joina sisustaisimme meitä ympäröivät huoneemme toinen toisiaan silmiä hivelevimmillä yksityiskohdilla. Mitä jos kokeilisimme sellaista päivää, jolloin kaiken ei tarvitsisikaan olla täydellisen käytännöllistä, vaan pyrkisimme altistumaan mahdollisimman paljon visuaalisesti meitä miellyttäville asioille – maalauksille, piirroksille, väreille, kukille, kaunokirjoitukselle…?
Miltä suomalaiset mielenterveyden tilat näyttäisivät, jos ne olisivatkin mahdollisimman täynnä esineitä, joiden ainoa tarkoitus olisi olla kauniita?
Teksti: Milla Mäkinen
Teksti on osa kirjoitussarjaa, jossa Propellipäiden Milla Mäkinen tekee havaintoja Iranissa.
