Kukunorin kävelyfutishanke on liikuttanut tänäkin vuonna kymmeniä joukkueita ja satoja pelaajia ympäri Suomea. Myös moni uusi pelaaja on löytänyt hiljattain lajista uuden kuntoilumuodon. Yksi esimerkki tästä on Eläkeliiton Ikiliikkujat-joukkueen Tuija Artimo. Tuusulainen 65-vuotias kertoo, kuinka yhteisöllinen joukkuelaji on lisännyt vuoden varrella hyvinvointia ja auttanut pysymään tuoretta eläkeläistä aktiiviisena arjessa.
Tuijan matka kävelyfutiksen pariin alkoi Facebookin kautta, kun hän huomasi ystävänsä jakaneen ilmoituksen kävelyjalkapallosta.
”Innostuin kokeilemaan lajia hänen kannustamanaan. Oli helpompi aloittaa, kun paikalla oli joku tuttu”, Tuija kertoo.
Helmikuusta 2024 lähtien Tuija on käynyt pelaamassa Pallomyllyn treeneissä kerran viikossa ja nauttinut yhteisöllisyydestä.
”Meitä on yleensä 10–15 henkilöä, miehiä ja naisia. On mukava kuulua uuteen yhteisöön, ja olen huomannut, että alan jo sunnuntaina odottaa maanantain treenejä. Jos joskus on mieli ollut hiukan maassa, niin treeneissä mahtavan porukan kanssa kaikki huolet unohtuvat.”
Tuijan liikuntamuistot kouluajoilta liittyvät suomalaisiin perinnelajeihin, yleisurheiluun ja hiihtoon. Syykin on selvä: pienen kylän ainoa harrastusmahdollisuus oli urheilukenttä.
”Koululiikunnassa inhosin telinevoimistelua, enkä osannut tehdä kieppiä renkailla. Opettaja ei kyllä tästä moittinut, koska koulun hiihto- ja yleisurheilukisoista toin aina koululle kunniaa”, Tuija muistelee.
Aikuisiällä Tuija on kokeillut monia liikuntamuotoja, kuten lentopalloa ja ryhmäliikuntaa, mutta jalkapallosta hänellä ei ole aiempaa kokemusta.
”Kävelyjalkapallo eroaa aikaisemmista liikuntakokemuksistani myös siinä, että pelaamme sekajoukkuein”, hän lisää.
Tuija on huomannut, että säännöllinen lajiharrastaminen alkaa näkyä kunnossa. Viikkotreeneissä on päästy harjoittelemaan jalkapalloammattilaisen kanssa ja tutustuttu eri lajeihin sulkapallosta jousiammuntaan. Myös fysioterapeutti on käynyt treeneissä ohjaamassa sopivia venytyksiä, alkulämmittelyjä ja tekniikkaa.
Kuten monilla muillakin kävelyfutisharrastajilla, pelaaminen on innostanut ottamaan arkeen muitakin uusia liikuntamuotoja.
”Lenkkeilen paljon, mutta se on sellaista tasaista kulkemista. Syke nousee ja selvästi tasapaino on parantunut. Jalkapallon myötä aloitin myös vesijuoksuharrastuksen, jotta jalat pysyvät paremmassa kunnossa.”
Kävelyfutiksen harrastaminen lisää hyvinvointia monella tavalla: mieli virkistyy, arkeen tulee uutta rytmiä, kunto paranee ja harjoituksissa tutustuu uusiin ihmisiin. Matalan loukkaantumisriskin ansiosta laji sopii myös henkilöille, joilla on liikuntarajoitteita tai muita toimintakyvyn haasteita. Sääntömuutokset, kuten juoksemisen ja pääpuskujen kielto, tekevät kävelyfutiksesta saavutettavan kaikenikäisille ja -kuntoisille pelaajille.
Tuija näkee, että kävelyfutis voisikin tavoittaa entistä useampia ikääntyviä. Hän myös toivoo, että laji saisi enemmän näkyvyyttä.
”Hyvin harva ystävistäni tai kukaan ei ole koskaan kuullutkaan kävelyjalkapallosta. Olisi hyvä, jos paikalliset järjestöt kiinnostuivat ottamaan kävelyjalkapallon harrastusvalikoimaansa. Jalkapalloseurat, eläkeläisten yhdistykset ja ikääntyvät harrastajat voisivat olla hyviä vetäjiä”, hän ehdottaa.
Tuija osallistui alkusyksystä ensi kertaa Ikiliikkujat-joukkueen kanssa myös Kukunorin järjestämään jokavuotiseen lajiturnaukseen, Kukunori Cupiin, joka kokoaa suomalaiset kävelyfutiksen harrastajat yhteen. Kokemus oli positiivinen – jopa niin, että myös kannustusjoukkoihin lukeutunut puoliso sai lajikärpäsen pureman.
”Liikunnan ja yhdessä tekemisen riemu oli suuri. Tuntui, että turnauksessa kaikki kannustivat toisiaan ja tietysti niin kuin pelin henkeen kuuluu, kilpailuhenkisyyttäkin löytyi. Sain houkuteltua miehenikin mukaan varamieheksi, mutta hän joutuikin heti tositoimiin. Turnauksessa mukana olo oli 69-vuotiaalle puolisolleni niin innostavaa, että hänkin lähti mukaan kävelyfutikseen ja treeneihin”, Tuija iloitsee.
Tuija rohkaiseekin kaikkia ikätovereitaan kokeilemaan kävelyjalkapalloa:
”Mukaan vaan, kävelyfutis on matalan kynnyksen harrastusmuoto, jossa kunto nousee kohisten. Liikunnan riemua, hikeä, onnistumisia ja ohilaukauksia”, hän kannustaa.
Kukunorin Kävelyfutis-hanke on edistänyt inklusiivista liikuntaa Suomessa vuodesta 2018 asti. Lajitoiminnan tavoitteena on edistää yksilön osallisuutta, sosiaalista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Työskentelemme aktiivisesti kävelyfutiksen tunnettuuden leviämiseksi ja ohjaamme lajista kiinnostuneita sote-alan toimijoita, organisaatioita, yhteisöjä ja järjestöjä lajitoiminnan pariin. Autamme löytämään puuttuvat yhteistyökumppanit, perehdytämme lajiin ja autamme toiminnassa alkuun.
Kävelyfutis on monelle joukkuepalloilua aiemmin välttäneelle liikuntamuoto, joka on helppo aloittaa ja tempaa helposti mukaansa – tule mukaan!
Lisätietoja:
Kävelyfutis-hankeohjaaja Mustafa Jama
mustafa.jama@kukunori.fi
–
Kirjoitus on osa Tarinoita pelikentiltä -blogisarjaa, jossa kävelyfutisharrastajat kertovat oman tarinansa ja kokemuksensa lajista. Ikiliikkujat-joukkue on Eläkeliiton järjestämää liikuntatoimintaa Helsingissä. Eläkeliitto on yksi aktiivisista lajitoimijoista ja järjestää kävelyfutistoimintaa ikääntyville ympäri Suomea. Lue lisää
Lue myös artikkeli: Kävelyfutis kannusti Rolfin takaisin elämän pelikentille
