Kulttuuripajat – paljon enemmän kuin kulttuuria

Mitä mieleesi tulee, kun kuulet sanat “taidelähtöiset menetelmät” tai “kulttuuripaja”? Ehkä ajattelet, että kyse voisi olla vaikkapa runoryhmistä, maalausharrastuksesta tai draamakursseista, joissa puretaan ammattilaisen johdolla tunnelukkoja ja mielen solmuja. Mutta mitä jos kulttuuripajat ovatkin jotain aivan muuta – tai pikemminkin: jotain paljon enemmän?

Juuri tätä kysymystä pääsimme pohtimaan valtakunnallisilla kulttuuripajapäivillä Lahdessa, jonne kokoontui kolmisenkymmentä kulttuuripajaverkostoon kuuluvaa työntekijää ympäri Suomen. Kahden päivän ajan syvennyimme GFP-mallia toteuttavien pajojen käytäntöihin, vaihdoimme kokemuksia sekä pohdimme taidelähtöisten menetelmien hyödyntämistä osallistujien hyvinvoinnin edistämiseksi.

Osallisuus ja toimijuus kulttuuripajojen ytimessä

Kulttuuripajojen toiminta perustuu ohjatun toiminnallisen vertaistuen, eli GFP-malliin (Guided Functional Peer Support). Pajoilla koulutetut vertaisohjaajat – eli ”vertsikat” – suunnittelevat ja toteuttavat ryhmille eri sisältöjä omien kiinnostuksenkohteidensa pohjalta, kun taas pajan työntekijät mahdollistavat ja tukevat toimintaa ilman ylhäältä ohjaamista. Tavoitteena on vahvistaa yksilön arjen hyvinvointia, voimavaroja ja osallisuutta. 

Taidelähtöiset menetelmät ovat osa monen kulttuuripajan toimintaa, ja niillä on pitkä perinne sosiaali- ja terveysalan työssä. Kuten keskustelussamme kävi ilmi, kulttuuripajojen sisällöt ovat kuitenkin hyvin monimuotoisia – eikä toiminnalla ole välttämättä mitään tekemistä taiteen kanssa. Pajoilla voidaan maalata, musisoida, tanssia tai tehdä käsitöitä – mutta aivan yhtä hyvin pelailla lautapelejä, tehdä retkiä, liikkua tai viettää aikaa luonnossa. Sisältö saa muotonsa osallistujien toiveista.  

Tärkeintä kulttuuripajoissa onkin se, että yhteinen tekeminen synnyttää kokemuksen osallisuudesta ja toimijuudesta. Pajasisältö, kuten taide, ei ole itseisarvo, vaan väline: tapa rakentaa yhteyttä, ilmaista itseä ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kuten eräs verkostolaisista sanoi, tekeminen on lopulta vain sivujuonne. Se on se, mikä tuo ihmiset yhteen ja tekee tilaa jakamiselle – joskus hyvin aroistakin asioista.

Kukunorin toiminnanjohtaja Markus Raivio, joka on ollut kehittämässä GFP-mallia alusta alkaen, summasi sen ehkä parhaiten:

“Onko kyseessä taidelähtöinen menetelmä. Vai vain tanssia? Vai onko sillä edes väliä? Olennaista on kohtaaminen toiminnan välityksellä. Mallia ideoidessa en halunnut tuoda terapiamaailmaa mukaan. Ajatus oli, että poistetaan kaikki esteet, jotta just sä voit osallistua, toimia vertsikkana ryhmänohjauksessa.”

Kulttuuripajassa saa olla keskeneräinen, kokeilla ja kasvaa omaan tahtiin. Kun vertaisuus ja luottamus ovat toiminnan pohjalla, myös haavoittuvia asioita voidaan jakaa turvallisesti – ilman että kenenkään tarvitsee “olla valmis”.

Turvallista tilaa ja toimintakulttuuria rakentamassa

Kulttuuripaja ei siis ole terapiamuoto, eikä edes “kulttuuriharrastus” sanan perinteisessä mielessä. Se on tila, jossa jokaisella on lupa olla mukana omana itsenään – ei asiakkaana tai potilaana, vaan ihmisenä. Tässä ympäristössä ohjaajien rooli on ensisijaisesti luoda rakenteet ja pitää yllä tilaa, jossa turvallisuus ja vastuu kulkevat käsi kädessä.

Turvallisen ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen rakentaminen oli yksi Lahden kokoontumisemme vilkkaista keskustelunaiheista. Vaikka kulttuuripajojen toiminta ulospäin voi vaikuttaa rennolta ja epämuodolliselta, taustalla on tarkkaan mietitty rakenne tavoitteineen. Verkostolaiset korostivat, että etenkin taidelähtöisissä sisällöissä niin vertsikka kuin osallistujat voivat kokea yllättäviä, voimakkaita tunteita. Luova toiminta avaa usein väyliä sellaisille kokemuksille, joita ei aina osaa sanoittaa.

Koska vertaisohjaajat eivät ole sosiaali- tai terveysalan ammattilaisia, vastuu toiminnasta kuuluukin aina pajan ammattihenkilöstölle. Työntekijöiden tehtävänä on rakentaa selkeät puitteet ja auttaa vertsikoita suunnittelemaan toimintaa, jossa osallistujat voivat jakaa tunteitaan ja kokea luovaa purkamista kontrolloidusti. Kuten eräs ohjaajista totesi:

“Luottamuksen rakentaminen on todella tärkeää. Pitää olla oikea ryhmä, ihmiset ja menetelmä – ja selkeä ymmärrys siitä, miksi tehdään ja miten tehdään.”

Yhteisön voimaa ja toivoa tulevaan

Lahden kulttuuripajapäivien jälkeen paluumatkalla ajatukset risteilivät kokemusten, oivallusten ja uusien kysymysten ympärillä. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka kulttuuripajat eri puolilla Suomea elävät ihan omannäköistään arkea – ja samalla jakavat saman ytimen: luottamuksen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden.

Itse koen, että kulttuuripajoissa on parhaimmillaan kyse uteliaisuudesta, kokeilunhalusta, itsensä toteuttamisesta ja leikkisyydestä – kollektiivivisesta kokemisesta ja yksin suorittamisen vastakohdasta. Nämä ovat syvästi inhimillisiä piirteitä – ja ehkä juuri siksi niin merkityksellisiä. Olennaista on, että kokemus syntyy suhteessa toisiin. 

Joku voisi kutsua sitä kulttuuriksi. Ehkä se on vain elämää.

Lämmin kiitos Kulttuuripaja Huipulle, Mansikan väelle ja kaikille mukana olleille kulttuuripajaverkostolaisille. Jaetut kokemukset ja ajatukset tekivät tapahtumasta juuri sen, mitä kulttuuripajatoiminta parhaimmillaan on: yhteistä aikaa, jossa syntyy  jotain uutta ja toiveikasta.

Piia Heikkinen, Kukunorin viestintäsuunnittelija