Kulttuuripajat ovat avoimia kohtaamispaikkoja, jotka antavat osallistujille mahdollisuuden toteuttaa itseään, oppia uutta ja vahvistaa arjen voimavaroja omien kiinnostuksen kohteiden kautta. Yhteisöllistä ryhmätoimintaa vetävät koulutetut vertaisohjaajat. Millaista vertaisohjaajana toimiminen on ja kenelle se sopii? Helsinkiläinen Sini kertoo kokemuksistaan K-35-kulttuuripajan kuvataideryhmän vetäjänä!
Toimit kulttuuripaja K-35:lla vertaisohjaajana. Kuinka löysit alunperin kulttuuripajan ja kiinnostuit sen toiminnasta?
Työntekijäni psykiatrian polilla vinkkasi, että uusi yli 35-vuotiaille mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattu kulttuuripaja olisi aloittamassa toimintansa syksyllä Itäkeskuksessa. Olin aluksi hieman skeptinen, sillä ajattelin kaikenlaisissa ryhmissä käyneenä (ja niihin pettyneenä), että ryhmät eivät ole minun juttuni. Koska K-35 pajan sijainti oli ideaalinen ja olin utelias sen suhteen, mitä vertaisvetoinen kulttuuripaja voisi parhaimmillaan tarjota, päätin silti antaa pajalle mahdollisuuden, ja sillä tiellä ollaan.
Miksi kiinnostuit vertaisohjaajan tehtävistä?
Ajatus vertaisohjaajuudesta heräsi jo ensi visiitillä pajalle, kun kartoitettiin mielenkiinnon kohteita ja taitoja. Ohjaaja Laura kertoi, että kuvataideryhmälle saattaisi olla kysyntää ja tiedusteli, olisinko kiinnostunut sellaisen pitämisestä. Välitön reaktioni oli, että ei ikinä. Pohdin, että en introverttinä välttämättä jaksaisi tai uskaltaisi vetää ryhmää itsenäisesti.
Innostuksen siemen oli kuitenkin istutettu. Ajattelin, että voisin käydä vertaisohjaajakoulutuksen – sehän ei velvoittaisi pitämään ryhmää, vaan tarjoaisi siihen mahdollisuuden. Ja kaiken aikaa huomasin jo suunnittelevani ryhmäkertoja, aiheita, välineitä ja materiaaleja. Kun kävin vertaisohjaajakoulutuksen, päässäni oli jo melko valmis kuva siitä, millaista ryhmää haluan pitää.
Milloin kävit vertaisohjaajakoulutuksen ja millainen kokemus se oli?
Kävin vertaisohjaajakoulutuksen ennen vuodenvaihdetta eli reilu vuosi sitten. Koulutus vei 5 käyntikertaa, ja tarjosi hyvät eväät uusille vertaisohjaajille. Koulutuksessa pohdittiin mm. millainen on hyvä vertaisohjaaja, miten ryhmähenki muodostuu ja mitä tehdä mahdollisissa konflikteissa. Toiminnalliset harjoitukset, joissa roolileikin kautta käytiin läpi kaikenlaisia tilanteita, joita ryhmässä saattaa tulla eteen, ovat jääneet hyvin mieleen.
Millaista toimintaa vedät pajalla? Mitä ryhmässä tehdään?
Vedän pajalla ryhmää nimeltä Melkein Picassot. Olen itse kuvataidetta rakastava taivaanrannanmaalari, joten oli luontevaa perustaa ryhmä, joissa niitä taitoja voi hyödyntää.
Kuten ehkä jo nimestä voi päätellä, Melkein Picassot on matalan kynnyksen kuvataideryhmä. Se on suunniteltu kaikille taidoista riippumatta, innostus kuvan tekemiseen riittää. Jokaisella kerralla annetaan ryhmäläisille uusi aihe, joka on usein mielenterveyteen jollain tavalla liittyvä, mutta välillä aivan muutakin. Ryhmässä on piirretty niin voimaeläimiä kuin oven takaa paljastuvaa mielenmaisemaa.
Pyrin vaihtelemaan käytettäviä taiteilutarvikkeita ja tekniikoita, kuten öljypastelleja, värikyniä ja hiiltä – kollaasiakin ollaan tehty. Näin moni pääsee kokeilemaan myös itselleen vieraita materiaaleja ja tekniikkaa.
Mikä motivoi sinua vertaisohjaajatoiminnassa? Miksi koet työn tärkeäksi?
Vertaisohjaajana Melkein Picassoissa on ollut hienoa nähdä, kuinka ryhmäläiset, joista jotkut eivät ole tehneet kuvataidetta moneen vuoteen, saavat uuden tekemisen kipinän, ja puhkeavat kukkaan. Se motivoi ja piristää harmainakin päivinä. Vertaisohjaajuudessa ehkä parasta on juuri se, kun huomaa, että ryhmäläiset tarttuvat innoissaan annettuun aiheeseen, ja ovat iloisella mielellä ryhmäkerran päättyessä. Taiteen voima on ihmeellinen.
Mitä muuta harrastat arjessasi vertaisohjaajuuden ohella?
Pajailun lisäksi harrastan piirtämistä ja maalaamista ja pidän virtuaaligalleriaa Instagramissa. Luen tosi paljon kaikkea fantasiakirjoista luontokirjoihin.
Kenelle suosittelet K35- ja yleensäkin kulttuuripajatoimintaa?
Suosittelen lämpimästi K35-pajaa ihan kaikille. Vertaisvetoisuus on hyvin toteutettuna hieno asia. Monen on helpompi osallistua ryhmään, kun vetäjänä on vertainen, joka on ehkä kokenut samankaltaisia juttuja kuin itsekin.
Entä kenelle ja millaiseen elämäntilanteeseen vertaisohjaajuus ja ryhmänvetäminen voisi sopia?
Mikäli harkitsee vertaisohjaajuutta, niin rohkeasti koulutukseen vaan. Sehän ei vielä sido mihinkään. Vertaisohjaajaksi sopii melkein kuka vaan, kunhan vaan löytyy ryhmä, jollaista haluaa vetää.
Mikä on mielenpainuvin hetki, jonka olet kokenut osallistuessasi kulttuuripajatoimintaan?
Yksi mukavimmista muistoista pajalla on jokin aika sitten järjestetyssä karaokeillassa, jossa sain laulaa pari itselleni tärkeää kappaletta. Kuvataiteen lisäksi myös musiikki on sydäntäni lähellä.
–
Kirjoitus on osa Kuulumisia kulttuuripajoilta -blogisarjaa, jossa esitellään Suomessa ja maailmalla toimivien GFP-mallin kulttuuripajojen toimintaa eri näkökulmista.
Artikkelin kuvissa näkyvä taide on vertaisohjaajana työskentelevän Sinin omaa tuotantoa.
