6.5.2020
Blogi
Hankalat ajat tekevät toimintakulttuuriin kätketyt salaiset arvomaailmat näkyviksi. Kuinka tuemme toisiamme silloin kun se on hankalaa, jopa vaarallista? Olemme rakentaneet yhteisön valtasuhteet palvelemaan toisiaan. Miten tällaiseen taloudellisen tuotannon sanastoon sopii ajatus mielenterveydestä? Tai kulttuurin hyvinvointivaikutuksista?
Vietämme Uusimaa-viikkoa, joka on monella tapaa tänä vuonna poikkeuksellinen ja herättää monia kysymyksiä. Monet näkevät kuntansa toiminnan nimenomaan palveluiden kautta. Mutta entä jos tärkeitä palveluita ei voi fyysisesti saavuttaa, tai ne ovat yksinkertaisesti liian vaarallisia toteuttaa?
Palvelu sisältää jo sanana valta-asetelman, joka asettaa vastakkain johtajat ja alaiset, auttajat ja autettavat, asiantuntijat ja asiasta tietämättömät. Ennen oli isäntiä ja palvelijoita, nykyään palveluita vaaditaan, tarjotaan ja vastaanotetaan, myydään ja ostetaan, hankitaan ja käytetään. Itse asiassa meidän kaikkien olemassaolo tuntuu perustuvan siihen, että olemme jonkin palvelun asiakkaita.
Niin kauan kuin vaadimme tai tarjoamme vain palvelua ja palvelemista, emme saavuta sellaista tasavertaista tukea ja kumppanuutta, jota tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa tarvitaan. Olisivatko esimerkiksi kokemusasiantuntijuus, kansalaistoiminta ja vertaistuki sellaisia välineitä, jotka kannustavat ihmisiä luomaan, yhteistä ja merkityksellistä hyvinvoinnin toimintakulttuuria? Kumppaneina, ei toistensa palvelijoina. Jos kiinnostuit aiheesta, viittaan siihen ja moneen muuhun teemaan videoblogissani Uusimaaviikolta. Katso se tästä
Markus Raivio
Kirjoittaja on Kukunori ry:n toiminnanjohtaja
