Olen Tatu, 39-vuotias yo-merkonomi. Teen vapaaehtoistöitä Mieletöntä valoa-hankkeessa ja Niemikotisäätiöllä. Tällä hetkellä olen tulossa mukaan Propellipäät- ja lovme -hankkeisiin.

Musiikki on aina ollut minulle läheinen taidemuoto. Isäni, joka on harrastanut paljon musiikkia, on aina kannustanut minua harrastamaan sitä.Jokaiseen mielentilaan löytyy sopivaa musiikkia. On olemassa iloista ja surullista musiikkia ja kaikkea siltä väliltä. Hyvä musiikki lohduttaa ja auttaa jaksamaan, kun masentaa.

Esimerkkinä lohduttavasta kappaleesta käytän Alice in Chainsin biisiä “Down in a Hole”, joka kertoo masennuksesta. 1990-luvun alussa esiin tullut grunge oli aitoa ja myös negatiivisia tunnetiloja käsittelevää musiikkia.

Mielenterveys ja sen ongelmat ovat myös synnyttäneet paljon hienoa taidetta. Monella taiteilijalla on ollut ongelmia mielenterveyden suhteen.

Hyvässä musiikissa antaa voimia se, että kappaleen tekijä ja kuulija ovat kokeneet samanlaisia tunnetiloja. Hyvä musiikki siis auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin.

Hienot konsertit jäävät mieleen erityisinä kokemuksina, joita voi muistella vuosien jälkeenkin. Konsertit ovat myös kollektiivisia kokemuksia, jotka jaetaan kymmenien tai tuhansien ihmisten kesken. Konserteissa on mielestäni kolme vaihetta; ennakko-odotukset, itse konsertti ja jälkitunnelmat.

Musiikki ja mielenterveys liittyvät olennaisesti toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Hyvä musiikki edistää kuulijan mielenterveyttä.

Yksi idea voisi olla mielenterveyskuntoutujille suunnattu musiikinkuunteluryhmä. Ryhmään voisi jokainen tuoda mukanaan itselleen tärkeää musiikkia, joka on auttanut jaksamaan elämässä eteenpäin.

Miten musiikki sitten liittyy Propellipäät-hankkeeseen ja toipumisorientaatioon?

Propellipäät-hankkeessa voidaan keksiä uusia ideoita siihen,miten musiikkia kannattaa hyödyntää toiminnassa. Toipumisorientaatiossa mielenterveyskuntoutujat voivat itse miettiä miten he haluavat hyödyntää musiikkia omassa kuntoutumisessaan.

Alice in Chains- Down in a Hole: