Kukunorin kävelyfutishanke on auttanut vuodesta 2018 alkaen kymmeniä suomalaisia sote-alan järjestöjä lajiharrastuksen käynnistämisessä. Toiminta on saanut vuosien varrella yhä uusia yhteistyömuotoja: kävelyfutisryhmä Espoossa yhdistää kunnalliset mielenterveyspalvelut, yksityiset asumispalvelut ja urheiluseuran. Mistä HUS:n psykoosipoliklinikan, Leppävaaran Pallon ja Edistian pelit lähtivät käyntiin? Entä miten yhteistyö on toiminut?
Alkusysäys kolmen toimijan väliseen kävelyfutisyhteistyöhön lähti HUS:n psykoosiklinikan sairaanhoitajan, joukkueenjohtaja Sami Rytkösen aloitteesta.
“Kuulin lajin maahantulosta, kiinnostuin siitä ja järjestimme Espoossa oman kotiturnauksen. Kukunorin Kävelyfutis-hankkeen koordinaattori löysi meille vakinaista toimintaa varten yhteistyökumppaniksi Leppävaaran Pallon”, Rytkönen kertoo.
Leppävaaran Pallon, eli LePan rooli on ollut alusta asti hoitaa pelaamisen käytännön järjestelyt:
“Meidän puolelta tulee valmentaja-ohjaaja ja varusteet; pallot ja liivit. Yhteistyö on hoitunut hyvin”, sanoo LePan valmentaja Tuire Simi, joka oli myös mukana käynnistämässä pelitoimintaa.
HUS:n ohella osa pelaajista tulee Edistian tuetuista asumispalveluyksiköistä.
“Menimme kävelyfutikseen heti, kun kuulimme siitä ensimmäisen kerran. Toiminta vaikutti sellaiselta, mitä tarvitsisimme asiakkaillemme: helposti osallistuttavaa joukkueliikuntaa”, kertoo Edistian yksilövalmentaja Paula Simi.
Leppävaarassa kerran viikossa harjoittelevan joukkueen valmennuksesta vastaavat yhdessä LePa:n, HUS:n ja Edistian työntekijät.
Kävelyfutisryhmä on tänä päivinä vakiintunut yhdeksi HUS:n Matinkylän psykoosipoliklinikan potilaille ja toipujille tarjoamista vakinaisista ryhmätoiminnoista. Edistialla kävelyfutis on esillä valmennus- ja kurssipalveluiden kurssitarjottimessa. Osa kävelyfutisryhmän asiakkaista on organisaatioille yhteisiä.
“Yhteistyö Edistian ja LePan kanssa on toiminut mutkitta, siitä ehkä konkreettisimpana osoituksena se, että loppukesästä yhteisiä treenejä on järjestetty jo viitisen vuotta. Korona toi ryhmään aikanaan pakollisia katkoja, mutta niistäkin selvittiin yllättävän vähillä vaurioilla”, Rytkönen kertoo.
”Yhteistyö on sujunut hyvin ja puitteet LePan puolesta ovat tosi hyvät. Kuplahalli talvikaudella harjoitteluun on loistava”, Simi vahvistaa.
Merkille pantavaa Espoon kävelyfutisjoukkueessa on myös se, että kaikki yhteistyössä mukana olevat tahot vaikuttavat hyvin sitoutuneilta joukkueen toimintaan. Valmius tukea pelaajia harjoituksiin pääsemisessä ja itse harjoituksissa on olennainen osa toimintaa.
“Me työntekijät olemme kaikki joukkueessa ohjaajia, ja HUS:n ja meidän työntekijät pelaavat mukana, mikä on mielestäni tosi kiva tapa toimia asiakkaiden kanssa. Edistiassa olemme huomanneet, että monet asiakkaamme tarvitsevat osallistuakseen tukea. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että meiltä on työntekijä mukana joukkueessa ja olemme yhden asumisyksikkömme asiakkaille järjestäneet yhteiskuljetuksen treeneihin”, Simi kertoo.
Myös HUS:ssa on kiinnitetty samaan asiaan huomiota. Rytkönen kertoo, että paikalle pääseminen ensimmäisen kerran on monelle tosi suuri kynnys ylitettäväksi. Sen voitettua jatko on useamman kohdalla jo paljon helpompaa.
”Tämä on tuttua suurimmalle osalle meistä, kun pitäisi aloittaa jotakin täysin uutta. Olemme tehneet yhteistyötä muiden tahojen kuten HUS:n kotikuntoutustyöryhmän kanssa, että saadaan uusien pelaajien kanssa harjoiteltua vaikkapa bussireitti yhdessä treeneihin, jotta päästäisiin jotenkin alkuun.”
Ohjaajien sitoutuminen on varmasti ollut merkittävä tekijä siinä, että toiminta on jatkunut aktiivisena jo viiden vuoden ajan. Millaisia vaikutuksia ja merkityksiä he näkevät kävelyfutistoiminnalla olevan omassa työssään ja asiakkaiden elämässä?
Simin mukaan ryhmässä säännöllisesti käyville pelaajille kävelyfutis on merkityksellinen ja tärkeä harrastus, ja sen hyvät vaikutukset näkyvät elämän eri osa-alueilla:
”Pelatessa tutustuu uusiin ihmisiin, on tärkeä osa porukkaa. Tsemppaavassa ilmapiirissä pelatessa tulee reipasta liikuntaa kuin huomaamatta. Kivassa porukassa mukana oleminen ja mielekäs tekeminen on saanut ihmisiä ylittämään monia esteitä, jotka vaikeuttavat sosiaalisuutta ja erilaisten toimintojen sujumista.”
LePan valmentaja Tuire on samoilla linjoilla: ryhmän yhteisöllinen me-henki on liikkumisen ohella tärkeintä antia osallistujille. Myös urheiluharrastustoiminnalle tyypilliset alkulämmittelyt ja tekniikan harjoittelu ovat toissijaisia:
“Kaikesta näkee, että pelaajilla on kivaa täällä. On hyvä fiilis, kannustetaan toisia. Vaikka vastustaja tekee maaliin, taputetaan kaikki. Alkuaikoina kokeiltiin alkulämppiä ja tekniikkataitoja, mutta hyvin pian huomattiin että pelaaminen oli se, mikä kiinnosti.”
Rytkönen nostaa esille, että säännöllisen liikunnan positiivisista vaikutuksista hoitomuotona vakaviin mielenterveyshäiriöhin julkaistaan jatkuvasti uutta näyttöön perustavaa tietoa. Kävelyfutis tuo myös tervetullutta vaihtelua perinteisen työskentelyn rinnalle.
“Poliklinikoiden perinteisemmät ryhmät keskittyvät oireiden ja ongelmien ratkaisujen löytämiseen. Kävelyfutiksen parhaita puolia on sen tuottama ilo ja yhdessä tekemisen meininki. Se mahdollistaa hyvin eri lähtökohdista ja taitotasosta olevat pelaajat samalle kentälle. Tämä on toiminut hyvänä vastapainona perinteiseen ryhmämuotoiseen kuntoutumiseen.”
Rytkönen näkee, että monien kohdalla kävelyfutis voi olla myös hyvä tapa aloittaa asiakastyöskentely.
”Kävelyfutistreenit on ollut erinomainen alusta luoda luottamuksellinen kontakti pelaajien kanssa mahdollistaen heille jatkossa myös paremmin muun tyyppisiä hoito- ja terapiamuotoja ja niihin sitoutumista. Monesti vakavien kriisien keskellä ja toipumisen ollessa vielä alussa toiminta ja yhdessä tekeminen on helpompi tapa aloittaa työskentely, puhumisen aika ja sanat tulee monilla vasta myöhemmin. Ryhmämuotoisen liikunnan vaikutuksen voima ja suuruus parhaimmillaan ei ole lakannut yllättämästä allekirjoittanutta, vaikka minulla on siitä jo yli kahdenkymmenen vuoden kokemus.”
Entä mitä hyötyjä yhteistyöstä on ollut sen sijaan, että kaikki toimijat perustaisivat omat kävelyfutisjoukkueet? Rytkönen näkee hyödyt ilmeisinä:
”Ajattelisin, että paljon luonnollisempaa mennä harrastamaan liikuntaa vaikkapa Leppävaaran Pallon valmentajan vetämiin treeneihin heidän harjoittelukeskukseensa kuin pelata vuodesta toiseen vaikkapa psykiatrisen sairaalan kellarissa. Lisäksi urheiluseuroilla on tietenkin eniten lajiasiantuntemusta ja annettavaa harrastajille.”
Edistian yksilövalmentaja Paula Simi korostaa myös ohjaaja- ja ryhmäkoon merkitystä:
”Yhteistyökuvio on toiminnan jatkuvuuden ja laadun kannalta tuntunut tärkeältä. Sijaistamiset hoituvat yleensä ilman hankaluuksia, koska työntekijöitä on tarpeeksi. Kaikki joukkueessa työn puolesta olevat ovat myös ammattilaisia, jotka pystyvät ohjaamaan koko ryhmää. Asiakasryhmillemme on tyypillistä, että osallistuminen vaihtelee kausittain ja osa käy jonkin aikaa ryhmässä ja toiset vuosia. Pelaajia löytyy tarpeeksi ja pelit sujuvat, kun asiakkaita ohjataan ryhmään eri tahoilta.”
Kävelyfutis on matalan aloituskynnyksen laji paitsi pelaajille, myös pelien järjestäjille. Ryhmäliikunnan käynnistäminen osaksi oman organisaation toimintaa onnistuu Espoon kävelyfutistoimijoiden mukaan sujuvasti:
“Alkuun pääsemiseksi tarvitaan vain liikunnasta työvälineenä innostunut työntekijä ja tietenkin oman organisaation hyväksyntä toiminnalle. Sitten vain soittelemaan lähialueiden liikuntaseuroja lävitse ja toimintaa käynnistämään. Kukunorin kautta voi edelleen myös saada starttiapua, jos lajiksi valikoituu nimenomaan kävelyfutis”, Rytkönen rohkaisee.
Kannustamme Kukunorilla kaikkia kunnallisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita rohkeasti käynnistämään liikunnallista yhteistyötä mielenterveystoipujien hyvinvoinnin edistämiseksi. Jos et tiedä, miten pääsisit alkuun, ole matalalla kynnyksellä yhteydessä meihin. Autamme löytämään puuttuvat yhteistyökumppanit, perehdytämme lajiin ja autamme toiminnassa alkuun.
Aurinkoisia pelipäiviä kaikille toivottaen,
Kävelyfutisvastaava Aapo Kotkavuori & viestintäsuunnittelija Piia Heikkinen
—
Lue lisää: Kukunori.fi/kävelyfutis
