Traumaperäisestä stressihäiriöstä toipunut ja nykyään kokemusasiantuntijana toimiva Suvi Miettinen koki vaikean syrjäytymisen elämässään kahteen otteeseen. Kansainvälisenä vertaistuen päivänä 17.10. Suvi kertoo toipumisen matkastaan, jossa vertaistuella oli ratkaisevan tärkeä rooli. “Nyt on minun vuoroni kannatella muita osalliseksi pyrkiviä.”
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö ja olen ollut syrjäytynyt kahteen otteeseen, ensin nuoruudessani ja uudelleen aikuisiällä. Näiden vaikeiden vaiheiden aikana vertaistuen rooli on ollut toisistaan poikkeava. Aina vertaistukea ei ole ollut saatavilla, mutta olen saanut kokea myös vertaisten kannattelun voiman ja tärkeyden.
Yläasteikäisenä koulukiusaamisen ja ulossulkemisen vuoksi syrjäydyin lähes kaikesta osallisuudesta. Nuorena aikuisena, ensimmäisen tutkintoni aikana, olin yhä hyvin yksinäinen. Työelämässä toivuin osittain osalliseksi saadessani kohdata eri-ikäisiä ihmisiä. Näihin aikoihin aloin haaveilemaan yliopisto-opinnoista. Sain opiskelupaikan, mutta epäonni kohtasi minut pian opintojen aloittamisen jälkeen.
Sain onnettomuudessa aivovamman ja putosin sen vuoksi kaikesta osallisuudesta entistä syvemmin. Kognitiiviset kykyni heikkenivät ja kyky olla yhteydessä toisiin ihmisiin hankaloitui. Paradoksaalisesti juuri yhteyden katkeamisen aikoina ymmärsin jokaisen perustavanlaatuisen tarpeen olla kontaktissa muihin.
Sairaalassa vietin kaksi pitkää vuotta. Näiden vuosien aikana keskityin terveellisten elämäntapojen ja taiteen avulla kuntoutumiseen. Opettelin ymmärtämään suomen kieltä musiikin avulla, kuunnellen rap-musiikin lyriikoita. Musiikin välityksellä sain tuntea turvallista yhteyttä ja vertaisuutta ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Ymmärsin etten olekaan yksin.
Kun kielelliset kykyni alkoivat kohentua, aloin etsimään vertaistukea. Traumaperäisen stressihäiriön vuoksi pelkäsin edelleen tavata tuntemattomia ihmisiä. Uskaltauduin kuitenkin jakamaan kokemuksia sosiaalisen median välityksellä. Instagramista löysin toisella puolella maapalloa asuvan naisen, jolla oli sama diagnoosi. Maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta koin hänet, vertaisen, sitäkin läheisemmäksi. Yksinäisyyden tunteeni lieveni tullessani ymmärretyksi jo yhdestä sanasta. Hän jakoi toipumismatkaansa ja hänen kannustuksellaan löysin toivon.
Vertaisuudessa hienointa on olla samaan aikaan tukijan ja tuettavan roolissa. Toimiva vertaistuki edellyttää tasavertaisuutta, luottamusta ja turvallista tilaa keskustella. Vaikka vertaisuuteen antautuminen voi tuntua alkuun pelottavalta, jaetut kokemukset voivat olla avain yhteisöllisyyden ja turvan tunteen tavoittamiseen. Yhdessä voi myös löytää uusia näköaloja ja kannatella toivoa.
Olen saanut vertaistukea traumaperäisestä stressihäiriöstä toipumiseen, mutta syrjäytymisestä osalliseksi pyrkimiseen vertaistukea ei ollut saatavilla. Koska haluan paikata tätä aukkoa, hakeuduin kokemusasiantuntijakoulutukseen. Nyt on minun vuoroni kannatella muita osalliseksi pyrkiviä.
Ihminen hamuaa jo vauvasta saakka yhteyttä toiseen ihmiseen. Yhteys on perusta ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Sosiaalinen syrjäytyminen voi katkaista yhteyden toisiin ja johtaa vetäytymiseen. Myös minä aloin hakeutumaan muista erilleen. Syrjässä oleva voi kokea vaikeita tunteita, kuten häpeää ja pelkoa, jotka voivat vaikeuttaa entisestään toisiin liittymistä.
Yksinäisen aivot alkavat tulkita sosiaalista ympäristöä uhkaavaksi. Ihmisen maailmankuva voi muuttua turvallisesta turvattomaksi. Onneksi aivot ovat plastiset, joten tuen saaminen voi auttaa maailmankuvan palautumisessa turvalliseksi.
Yhteiskunnassa puhutaan paljon syrjäytymisen ehkäisystä, mutta vähemmän syrjäytyneiden toipumisesta. Haaveeni on luoda yhdessä asiantuntijoiden ja muiden kokemusasiantuntijoiden kanssa Suomeen vertaistukimalli syrjäytymisestä toipumiseen. Tällainen malli edellyttäisi kokemustiedon yhdistämistä ammattilaisten ja tutkijoiden tietoon syrjäytymisen ja huono-osaisuuden ilmiöistä. Kaikkein eniten syrjässä olevien ääni ei kuulu yhteiskunnassa ja päätöksenteossa, joten osallisuuteen tukeva malli tukisi myös demokratian toteutumista.
Monia sosiaalisesti vetäytyneitä voi olla vaikea tavoittaa. Sosiaalinen media mahdollistaa kuitenkin koteihinsa kadonneiden tavoittamisen sekä tiedon ja vertaistuen jakamisen. Suurin syy, miksi teen taidetta ja jaan sitä sosiaalisessa mediassa, on juuri vertaistuen tarjoaminen ja saaminen. Kun sanat vaikeista kokemuksista loppuvat, taide luo ja ylläpitää yhteyttä. Ajattelen, ettei vertaistuki ole aikaan tai paikkaan sidottu, vaan sitä voi tarjota ja saada monin eri tavoin. Vertaisuudessa on voimaa sen muodosta riippumatta.
Hyvää kansainvälistä vertaistuen päivää juuri Sinulle!
Suvi
Hahmon, sinun, tunnen kaukaa.
Samaa ilmaa minäkin haukkaan.
Luenko samalla sinua, kun käännät minusta sivua?
Tiedän tarinasi, jäästä harmaisiin. Sinä jäsennät minut, päästä varpaisiin.
Kohdatessamme toisemme väreineen, lämpö välillämme väreilee.
Tunteena turva on syvä. Kiitos, kun olet minulle hyvä!
Tiesitkö, että vertaisuus on Kukunorilla kaiken toiminnan keskiössä? Tutustu GFP-malliin (Guided Functional Peer Support) perustuviin kulttuuripajoihin Suomessa ja maailmalla