Miksi ihmisiltä ei kysytä miten asioita pitäisi muuttaa? Miksi ihmisiä, joita asia koskee ei oteta mukaan kehittämään? Lähdetään yhdessä kehittämään hyvinvointia ja kulttuuria pelaamalla! Word of Recovery -hankkeessa on toimittu toisin, yhteiskehittämällä. Pelin tekemisestä kertoo Kukunorin kehittämispäällikön Markus Vähälän haastattelussa Lilinkotisäätiön hankepäällikkö Rauni Koikkalainen.
“Pelin kehittäminen on samanlaista kuin minkä tahansa palvelun tai tuotteen kehittäminen. Ei tarvitse aina olla valmista tuotetta, vaan pitää rohkeasti päästää keskeneräistä maailmalle ja katsoa minkälaista palautetta siitä saadaan. Tällaisia pelejä kuin me teemme on tosi vähän. Yritämme tehdä hyvää peliä, mutta välillä se on haastavaa. Samalla pelin tekeminen on hillittömän hauskaa. Olemme vapaat löytämään kokemuksellista tietoa kaikkialta esim. Netflixin ja YouTuben videoista. Tutkittua tietoa kyllä löytyy, mutta kokemuksellista tietoa löytyy yhä vähän.
Digipelin kehittämisen kanssa ollaan hyvin pystytty toimimaan koronankin aikana. Digitaalista palvelua voi tehdä hyvin etänä. Kun muu maailma pysähtyi, me jatkettiin hommia. Sen lisäksi että pidämme yhteyttä eri digitaalisilla alustoilla, näemme yhä kasvotusten ja soitellaan toisillemme puhelimella. Peli on määräaikainen, tarkoitus on saada ihmiset liikkeelle ja innostumaan jostain sellaisesta, jota ei ole hetkeen muistanut olla olemassakaan.
Teemme peliä ihmisille, ei kohderyhmille. Testaamme peliä monenlaisten ihmisten kanssa. Mukana testaamassa on nuoria, pelialan ihmisiä, sote-alan opiskelijoita ja ammattilaisia. Meillä pelin rakentajilla on visio miten pelin kuuluisi edetä, mutta se ei ole aina hyväksi pelaamiselle eikä totta pelaajien todellisuudessa. Peliä on hyvä kehittää monimuotoisen ryhmän palautteen perusteella. Tehdään yksinkertaisesti ja vältetään monimutkaisuutta.
Pelinkehittäjien omat tavoitteet eivät välttämättä välity hyvin pelin ja pelaamisen kautta. Valintoja pelin kehittämisessä tulee kuitenkin aika ajoin tehdä, kaikkia ei voi miellyttää. Ihminen tulee ottaa tosissaan, ei päähänsilittelyä eikä lässyttämistä. Toipumisorientaation mukaisesti ihminen on kyvykäs ottamaan vastuuta ja kantamaan vastuuta teoistaan. Pelin kehittäminen soveltuu tähän hyvin.
Pelaaminen soveltuu moneen ympäristöön ja moneen tilanteeseen. Pelaaminen ja muu digitaalinen toiminta on ehtymätön ilo niin itselle kuin muillekin. Digiloikka ei tarkoita, että pitää ottaa haltuun vaikeita ohjelmia tai tehdä ATK-ajokorttia. Voidaan myös tehdä digitaalisista käyttöliittymistä niin helppoja käyttää, että ne tekevät käytön ja liittymisen mahdolliseksi juuri kullekin ihmiselle sopivalla tavalla. Kun mietitään miten valtaosa ihmisistä hyödyntää digitaalisuutta, meidän tulisi tukea ja tarjota samaa mahdollisuutta kaikille ihmisille.
Pelaamista saatetaan pitää pahana asiana. Julkisessa keskustelussa tuodaan esiin usein peliongelmat, pelaamisen aiheuttama riippuvuus ja pelaamisen epäsosiaalisuus. Minusta pelaamisessa on paljon positiivisia puolia. Pelaaminen parantaa muistia, koordinaatiota, ihminen oppii uusia asioita, löytää uusia ihmisiä ja yhteisöjä, jotka jakavat samat kiinnostuksen kohteet kuin itse. Pelaamisella voi opiskella asioita vaikka ne eivät johtaisi tutkintoon. Myös positiiviset asiat tulisi tuoda esiin. Pelit ja digipalvelut ovat oleellinen osa nykyajan arkea. Pelaaminen voi olla portti muiden ihmisten luo, askel omien ajatusten keskeltä kohti maailmaa.
World of Recovery -peli on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että kehitämme peliä koko ajan yhdessä käyttäjien kanssa. Pelaamme, kysymme pelaajilta palautetta, muutamme peliä. Koko peli rakentuu yhdessä kehittäen. On tärkeää, ettemme rakastu omiin ideoihimme, vaan tarkastelemme asiaa toiminnallisuuden ja tavoitteiden kannalta. Kun useampi ihminen sanoo, että johonkin pelin piirteeseen tulee kiinnittää huomiota, kokeilemme sekä erilaisia näkökulmia että toimintamuotoja ja testaamme miten peli kehittyy näiltä osin. Paljon mietitään minkälaista peliä itse haluaisi pelata. Pelistä on nyt poistettu saarnaavuus, valistaminen ja opettaminen. Meidän nähdäksemme yhteiskunnassa ei ole puutetta hyvinvointiin liittyvästä tiedosta. World of Recovery tarjoaa erilaisia tehtäviä, joista ihminen valitsee itse.
Jos kaikkia asioita yhteiskunnassamme tehtäisiin tällä tavalla, se olisi hyvä asia. Jokaiselta tulisi kysyä, miten asioiden tulisi olla ja miten toiminnan tulisi tapahtua. Pienillä muutoksilla testataan toimiiko joku asia ja muutetaan sitä sitten paremmaksi. Se konkretisoituu pelin tekemisessä todella hyvin. Ihmiset ovat olleet todella kiinnostuneita pelaamaan. Uskon, että World of Recovery -pelistä ja pelaamisesta tulee hyvä menetelmä ryhmä- ja vertaistoimintaan. Sen lisäksi pelaaminen soveltuu yksilötyöhön. Pelaaminen on saavutettavaa, sillä peli on digitaalisesti käytössä koko ajan. Ei tarvitse löytää yhteistä pöytää tai paikkaa, vaan peliä voi pelata ihan itse ja kuulua samalla ryhmään. Sen sijaan, että kysytään mitä kuuluu tai mistä unelmoi, voidaan pelata yhdessä ja löytää elämästä ja omasta ympäristöstä konkreettisia asioita ja ratkaisuja. Pelaaminen on luonteva väline keskusteluun ja kokeilemiseen.
Pelin kehittäminen luo koko ajan uusia ideoita uusista peleistä. Teemme tällä hetkellä yhteistyötä eri puolilla Suomea mm. järjestöjen, kuntien, oppilaitosten kanssa ja asiat lähtevät kehittymään laajempaan suuntaan. Yhteiskehittämisessä on mukana monia kumppaneita ja kehittäjäyhteisölle on muodostunut monia väyliä osallistua toiminnan kehittämiseen. World of Recovery -peli lähti Lilinkotisäätiön kehittämispäällikön Heikki Hyvösen ideasta, kehittyi monen ihmisen kehittämänä, jatkui organisaatioiden yhteistyönä ja kasvoi monimuotoiseksi pelaaja- ja kehittäjäyhteisöksi. Kaikki muuttuu ja mikään ei ole koskaan täysin valmista. Kannattaa tehdä yhdessä!”
Kukunorin kehittämispäällikön Markus Vähälän haastattelussa Lilinkotisäätiön World of Recovery -pelihankkeen hankepäällikkö Rauni Koikkalainen.
www.lilinkoti.fi
www.theworldofrecovery.fi
