Follow Us On

STEA-hakemusten syövereissä: kannattaako sittenkin jättää hakematta?

Blogi

STEA-hakemusten syövereissä: kannattaako sittenkin jättää hakematta?

 

STEA-hakemuskauden kuumentuessa järjestöissä on jälleen aika pohtia, mitä kukakin aikoo seuraavaksi tehdä. Samanaikaisesti on erinomainen hetkiä tuumata, mitä voi jättää tekemättä. Kuinka monta sellaista hanketta tai toimintoa on edelleen meneillään, joilla ei oikeastaan ole enää paikkaa tässä ajassa ja hetkessä? Pitäisikö niille enää hakea jatkoa; olisiko aika kenties kääntää sivua? 

Tutustuin viime viikolla Cassie Robinsoniin, joka on soveltanut muotoiluajattelua yhteiskunnallisen muutoksen luomiseen jo vuosia, mitä erilaisemmista näkökulmista. Sen lisäksi, että Cassie on pohtinut paljon sitä, miten yhteiskunnalliset muutokset syntyvät ja miten muotoilu niihin liittyy, on hän myös puntaroinut sitä, mitä muutoksiin liittyvä luopuminen ja loppuminen tarkoittaa. Miten autamme, että asiat kuolevat (organisaatiot ja niiden ylläpitämät toiminnot) pois, kysyy hän osuvasti eräässä blogissaan. Samassa blogissa hän kertoo eräästä projektistaan; rahastosta, jonka ainoana tarkoituksena on lopettaa asioita vastuullisesti, ystävällisesti ja älykkäästi.

Mielenkiintoinen ajatus, eikö totta?

Myös Propellipäissä olemme pyrkineet tunnistamaan mm. asioita, joita järjestötoimijat kokevat olevan esteenä oman työnsä tekemiselle ja joista olisi syytä luopua. Olemme käyttäneet välineenä ”räjäyttämistä” (ihan kirjaimellisestikin, yhdessä Delete Oy:n kanssa) ja jopa olleet mukana yhden kokonaisen yhdistyksen, Kukunorin jäsenjärjestö Synerga ry:n lopettamisessa – vastuullisesti, ystävällisesti ja älykkäästi.

Hondurasilainen Cholutecan silta on tälle hyvä metafora. Joen siirtyessä sillalla ei ole enää minkäänlaista käyttötarkoitusta, vaikka se olisi ollut aikanaan kuinka hyvä silta tahansa. Maailman muuttuessa ympärillämme, myös tarpeet suhteessa toimintaan ja sen muotoon muuttuvat.

Nykymaailma vaatii suomalaiselta järjestökentältä uudenlaisia tapoja toimia, uudenlaisia hankkeita ja jopa aivan uudenlaisia organisaatioita. Mikäli katsetta kohdistaa hieman kauemmas tulevaan pelkän nykyhetken ja menneisyyden kautta peilaamisen sijaan, on ilmiselvää, että muutoksia on luvassa ja tehtävä jo nyt. Yksi väline tähän voi olla vaikka spekulatiivinen muotoilu, jonka avulla luodaan utopistisia ja dystooppisia prototyyppeja tulevaisuuden arjesta.

Mitä siis jos ajattelisimmekin seuraavaa STEA-hankehakua kääntäen, eli siitä näkökulmasta, mitä kannattaisi jättää hakematta ja miten tällaisen toiminnan voisi saattaa päätökseen; vastuullisesti, ystävällisesti ja älykkäästi? Kiinnostuitko? Kannattaa lähteä liikkeelle Cassien blogista ja Propellipäiden tekemästä räjäytystyöstä.

Kirjoittaja Milla Mäkinen on Propellipäiden muutosmuotoilupäällikkö.