Kun Kukunorin koordinoima GFP-malli – Guided Functional Peer Support – valittiin Euroopan komission vuoden 2024 parhaaksi käytännöksi mielenterveysalalla, moni pysähtyi kysymään: mikä GFP oikein on? Ja miksi se puhuttelee niin laajasti – Suomessa ja maailmalla?
Ohjattu toiminnallinen vertaistuki eli GFP on monien ihmisten ja organisaatioiden yhteiskehittämisen tulos ja jatkuvasti elävä toimintafilosofia. Se ei ole valmis menetelmäpaketti, vaan mielen hyvinvoinnin rakentamisen kieli, jota puhutaan eri tavoin eri yhteisöissä. GFP kysyy: voisiko hyvinvointi sekä elämän merkitystasot rakentua ihmisten ja yhteisöjen väliselle konkreettiselle tuelle ja toiminnalle?
Elämme yhteiskunnassa, jossa suuri osa elämästä on ulkoistettu ammattilaisille. Asiantuntijat diagnosoivat, palvelevat, ohjaavat, valmentavat ja arvioivat. Vaikka osaaminen ja tuki ovat tärkeitä, olemme samalla kadottaneet jotain oleellista: uskon siihen, että ihmiset voivat rakentaa omaa elämäänsä yhdessä – ilman, että joku muu määrittää, mikä on riittävää.
Tässä kohtaa GFP astuu esiin – ei ratkaisuna kaikkeen, vaan toisena tienä.
GFP rakentuu ohjatun toiminnallisen vertaisuuden ympärille. Se tarkoittaa kolmen elementin yhdistelmää: vertaisuutta, toiminnallisuutta ja ohjausta.
Vertaisuus syntyy siitä, että ihmiset kohtaavat toisensa jaettujen kokemusten ja kiinnostusten pohjalta – ei hierarkioiden tai diagnoosien kautta. Toiminnallisuus tarkoittaa, että yhteys rakentuu tekemällä ihmiselle tärkeitä asioita: musiikkia, käsitöitä, pelaamista, kirjoittamista, ideoimista, tiedon jakamista. Ei vain ongelmista puhumista, vaan kokemuksellista yhdessä olemista.
Ohjaus taas tuo tukea antavan rakenteen. Koulutetut fasilitaattorit eivät neuvo, vaan mahdollistavat prosessin, tukevat ja kouluttavat ihmisiä ja jopa organisaatioita tukemaan toisiaan. Näin syntyy tila, jossa ei hoitomuodot tai diagnoosit ole keskiössä, vaan ihmisyys ja yhteys. Koulutetut fasilitaattorit mahdollistavat tilan kokeilla, luoda ja rakentaa.
GFP on kansalaistoimintaa mielen hyvinvoinnin kentällä.
GFP rakentuu kolmen peruspilarin varaan. Ensimmäinen on toimijuus: ihminen ei ole passiivinen vastaanottaja vaan aktiivinen rakentaja – myös silloin, kun elämä on rikki. Toinen on merkitys: hyvä elämä ei ole pelkkää oireettomuutta, vaan kokemus siitä, että kuuluu joukkoon ja voi vaikuttaa. Kolmas on toivo: jokaisessa ihmisessä ja yhteisössä itää siemen parempaan elämään – ei ylhäältä annettuna, vaan sisältä kasvavana.
GFP perustuu ajatukseen, että muutos tapahtuu tekemällä ja osallistumalla. Kun ihminen toimii yhdessä muiden kanssa, hän rakentaa samalla itseään ja identiteettiään uudelleen joka päivä. Yhteinen toiminta – oli se mitä tahansa – synnyttää kokemuksen: minulla on paikka tässä. Siitä alkaa muutos.
GFP ei ole ylhäältä alas annettua opetusta, vaan yhdessä elämistä ja oppimista tekemällä. Malli perustuu ajatukseen, että ihminen oppii parhaiten osallistuessaan itseään koskevaan toimintaan – tutkimalla, kokeilemalla ja luomalla yhdessä muiden kanssa.
Tämä on demokraattinen pedagogiikka: yhteisö ei ole pelkkä osallistumisen kohde, vaan kasvualusta itsessään.
On tärkeää huomata, ettei GFP ole sama asia kuin kulttuuripajatoiminta. GFP on itsenäinen toimintamalli, joka voi elää missä tahansa, missä ihmiset kokoontuvat rakentamaan hyvinvointia yhdessä. Kulttuuripajat ovat yksi ympäristöistä, synnyinkoti, jossa GFP:tä sovelletaan, mutta kaikki GFP-toiminta ei tapahdu niissä.
Tänä päivänä GFP:tä sovelletaan monissa erilaisissa ympäristöissä, kuten kouluissa ja yliopistoissa, joissa se tukee oppilaiden osallisuutta ja hyvinvointia; vankiloissa, joissa se rakentaa toivoa ja vastuuta; sekä digitaalisilla alustoilla, jotka mahdollistavat parhaiden käytäntöjen jakamisen yli rajojen.
Hyvänä esimerkkinä on Kukunorin koordinoima Mielenturvaa-verkosto, jo lähes 65 työnantajan ja työyhteisön yhteinen ponnistus suomalaisen työelämän mielenterveyshaasteen selättämiseksi. Verkosto tarjoaa paikan, jossa organisaatioiden jäsenet voivat jakaa kokemuksia, hankkia tietoa ja vertaistukea sekä löytää uusia ratkaisuja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen omassa arjessa tai työyhteisön toimintakulttuurissa.
GFP:n näkökulmasta Mielenturvaa näyttää, miten toiminnallisen vertaistuen voima voi skaalautua yksilöiden kokemuksista organisaatioiden ja työyhteisöjen tasolle.
GFP ei ole mielenterveyden hoitomalli, terapia tai palvelu. Se ei keskity sairauksiin, diagnooseihin tai kuntoutuksen vaiheisiin. GFP:ssä ei laadita hoitosuunnitelmia eikä siinä edellytetä tiettyä toimintakykyä – sen sijaan rakennetaan tiloja ja ympäristöjä, joissa jokainen voi löytää oman tapansa toimia, kasvaa ja kuulua.
Toisin kuin perinteiset vertaistukiryhmät, GFP-toiminnassa ei keskitytä sairauksista puhumiseen. GFP ei myöskään pyri kuntouttamaan ihmistä takaisin entiseen tilaansa, joka on usein tavoitteena päivä- ja työkeskusten toiminnassa.
GFP tarjoaa siis toiminnallisen, turvallisen ja ohjatun tilan, jossa ihminen voi kokea osallisuutta, toimijuutta ja merkityksellisyyttä – tässä ja nyt. GFP ei siis hoida, vaan mahdollistaa. Se ei yritä ratkaista ihmistä, vaan kutsuu hänet mukaan elämään, tekemään ja vaikuttamaan – muiden rinnalla, ei muiden määrittelemänä.
GFP ei ole vain toimintamalli, vaan liike, joka kasvaa ja muuntuu eri yhteyksissä. Se voi tarkoittaa:
Näin GFP toimii paitsi yksilöiden myös koko ekosysteemin, oppimisen ja vertaisuuden alustana: paikkana, jossa kunnat, järjestöt ja hyvinvointialueet jakavat kokemuksia, oppivat toisiltaan ja kehittävät uusia ratkaisuja yhdessä.
Mutta ennen kaikkea GFP tarkoittaa tiloja ja hetkiä, joissa ihminen voi rakentaa merkityksellistä elämää toiminnan ja yhteyden kautta.
Pelkästään Suomessa toimii yli 20 GFP-pohjaista kulttuuripajaa, joissa käydään vuosittain yli 4000 kertaa. Osallistujien palautteet kertovat ahdistuksen ja yksinäisyyden vähenemisestä, itsetunnon vahvistumisesta ja uusien sosiaalisten roolien syntymisestä. Vaikuttavuusarvioinnit näyttävät, että mielen hyvinvointi on tekemisen ja tulosten yhteisvaikutus, vaikka itse toiminnot ponnistavat arjesta, ihmisten mielenkiinnon kohteista.
Kukunori on ottanut tehtäväkseen koordinoida GFP-työtä Suomessa ja kansainvälisesti. Koulutussisältöjä ja työkaluja kehitetään jatkuvasti, ja koulutettavia fasilitaattoreita on jo useissa maissa. Mallin juurtuminen etenee Walesiin, Keniaan ja eri puolille Eurooppaa. Pohjoismaissa Kukunori toimii Next in Mind -ideakiihdyttämössä, joka tukee toimintamallin kehittämistyötä sekä luo verkostoja eri toimijoiden välille.
GFP:n taustalla ei ole valmis manuaali, vaan elävä filosofia: merkityksellisyyden rakentaminen yhdessä, vertaisina ja toiminnallisesti. Se ei tarvitse diagnoosia – vaan tilan ja toisen ihmisen.
Entä jos tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta ei rakennukaan vain palveluista ja ammattilaisista – vaan ihmisistä, jotka tukevat toisiaan arjessa, kasvavat yhdessä ja löytävät merkityksen toiminnan kautta? Siitä huolimatta, ovatko he terveitä tai sairaita.
GFP näyttää, että tämä ei ole pelkkä ajatus, vaan jo käynnissä oleva liike.
Kukunorin toiminnanjohtaja Markus Raivio
