Itä-Helsingin Klubitalo lähti mukaan Kukunorin Propellipäiden Digiräjäytystyöpajaan huhtikuussa 2019. Aloimme tuolloin pohtimaan, voisiko meillä olla e-klubitalo, miten se toimisi, mitä se mahdollistaisi. Jatkoimme pohdintaa syyskuussa Propellipäiden Millan vieraillessa Itä-Helsingin Klubitalolla Digikokeilukahveilla. Lähdimme yhteisönä miettimään, mitä mahdollisuuksia e-klubitalo antaisi. Päätimme lähteä kokeilemaan matalalla kynnyksellä ja perustaa yhteisömme suljetun fb-ryhmän. Jatkoimme e-klubitalon ideointia, ryhmän sääntöjen kirjaamista ja nimen pohdintaa. Syntyi Itäklubi!
Tänään Itäklubin tärkein tehtävä on ylläpitää toivoa ja rutiineja, mahdollistaa kohtaamisia ja uuden oppimista. Uskomme, että e-klubitalo jää meille pysyvästi, vaikka toivottavasti avaamme ovet Myllypurossa Klubitalolla pian. Olemme jo nyt nähneet, mitä kaikkea e-klubitalo mahdollistaa! Että kukaan ei jäisi yksin.
Tarja Nykänen, Itä-Helsingin Klubitalon johtaja
Mitä kaikkea yksi viikko on saanut aikaan yhteisössämme?
”Parasta meidän Klubitalossa ovat kaikki erilaiset ihmiset, jotka opettaa ja on opettaneet mua näkemään jokaisen ihmisen tärkeyden ja arvon. Täällä on turvallinen olo, sut hyväksytään ja sua arvostetaan. Voit tuntea olevasi osa jotain suurempaa, ja tekemisilläsi on merkitys ja hyöty.” Näin itse yleensä kuvailen esimerkiksi vieraileville opiskelijoille sitä, mitä Klubitalo ja yhteisöllisyys minulle merkitsevät.
Koronaviruksen leviäminen ja sen aiheuttamat poikkeusolot ovat ja ovat olleet mykistäviä, odottamattomia ja ristiriitaisia tunteita herättäviä. Kuten muutkin paikat Itä-Helsingin Kubitalon ovet sulkeutuivat nopealla päätöksellä 17.3. Edellisenä päivänä olimme vielä lounastaneet yhdessä ja toki pitkin päivää seurailleet uutisia ja pitäneet huolta hygieniasta desinfioimalla paikkoja. Edellisellä viikolla oli jopa haettu tukusta siivousliinoja ja desinfiointiainetta kosketuspintojen puhdistamiseen. Halusimme viimeiseen asti uskoa, että voisimme jatkaa työpainotteisia päiviä talolla.
Tilanteesta on nyt kulunut viikko. Välillä ajantaju on tuntunut katoavan ja aika on tuntunut matelevan. MUTTA, meillä on olemassa E-Klubitalo! Se syntyi parissa päivässä, ja on sen jälkeen kasvanut ja kehittynyt joka päivä. Sen ovat mahdollistaneet niin Klubitalon jäsenet kuin työvalmentajatkin. Olimme jo syksyllä aloittaneet ideoimaan Klubitalon omaa Facebook -ryhmää, ja sille oli saatu aikaan yhteisesti hyväksytyt säännöt ja nimi Itäklubi. Nyt E-Klubitalo oli helppo polkaista tälle alustalle.
Facebookissa toimivalla E-Klubitalolla on oma päivä- ja viikko-ohjelma. Päivä alkaa aamiaisella, jossa lähetellään huomenia, kuulumisia, kahvikuppikuvia jne. Aamupäivään on kuulunut jonkun työntekijän tekemä live-lähetys, johon jäsenet voivat osallistua omilta laitteiltaan. Olemme mm. miettineet kesäretkikohteita ja toteuttaneet kahvihetkistämme tuttua kymmentä kysymystä iltapäivälehdistä. Live-lähetystä on sittemmin uskaltautunut kokeilemaan jo Klubitalon jäsenkin oma-aloitteisesti ja antanut myös muille ohjeita semmoisen tekemiseen.
Arjen rytmin ylläpitämiseen lähetämme kuvia, jaamme ideoita ja kerromme, mitä syömme kotonamme lounaaksi. Ruoka ja sen yhteinen valmistus ovat yksi Klubitalon helmiä, ja se on ihmisten tapaamisen lisäksi toinen kouriintuntuva menetys talon sulkeuduttua. Tultuani Klubitalon jäseneksi reilut kolme vuotta sitten oli yhteinen ruokailu yksi merkittävimmistä suoraan elämänlaatuun vaikuttaneista asioista. Sitä ennen itselle kokkaaminen tuntui raskaalta, vaikka taitoa olisi ollut. Toivon että jakamalla ihan yksinkertaisia, vaikka tylsiäkin ruokahetkiämme ja ruokaideoitamme, jokainen saisi pidettyä tältä osin kiinni yhdestä osasta arkea.
Päivän liikunta jää helposti minimiin, kun ei voi edes lähteä Klubitalolle. Iltapäivisin meillä on talolla ollut taukojumppa, jonka kuka tahansa on voinut videon avulla tai muuten ohjata. Nytkin Itäklubille on ladattu taukojumppia. Itselleni ulkoilu kodin lähellä on ollut päivää rytmittävä asia. On ollut onni saada nauttia sateettomista päivistä ainakin näin alkuun. Nautin luonnossa liikkumisesta, välillä pysähtymisestä ja erilaisten asioiden kuuntelusta ja katselusta. Valokuvia on tullut otettua paljon.
Torstaisin Klubitalolla vietetään Vaparia, vapaa-ajan iltapäivää. Ohjelmaan on kuulunut mm. levyraati, pelaamista, leipomista ja karaokea. Ensimmäinen etävapari pidettiin jo kolmantena päivänä talon sulkeutumisesta. Jäsenten ja työvalmentajan yhteisellä pähkäilyllä musavideot saatiin sopivin kommelluksin kaikkien osallistujien nähtäväksi ja kuultavaksi.
Virtuaalinen Klubitalo ei voi millään muotoa korvata sitä inhimillisyyttä, mikä kohtaamisiin oikealla talolla liittyy. Meillä on kuitenkin yhteisö, jossa aidosti välitetään toinen toisista, ja nyt monien päivittäisten asioiden jäädessä tauolle, on entistä enemmän aikaa pitää yhteyttä jäseniin. Tämä voi olla hyvä mahdollisuus tavoittaa sellaisia jäseniä, jotka eivät vähään aikaan ole käyneet Klubitalolla. Myös opiskelijat tai työssä käyvät jäsenet voivat saada lisähyötyä etätalosta.
Mikään toiminta Klubitalolla ei ole mahdollista ilman jäseniä, ei E-Klubitalollakaan. Some ja sen kiemurat eivät ole kaikille yhtä tuttuja eikä kaikilla ole yhtäläisiä teknisiä välineitä. Lohdullista on, että Klubitalolla ehdittiin juuri pitämään älypuhelinkurssi, jossa oli hyvin osallistujia. Nyt näitä oppeja voi oikeasti päästä kokeilemaan. Itäklubissa kokeilu on turvallista. Niin kuin muutenkaan Klubitalolla ei e-talollakaan mitään tarvitse osata ennestään. Itäklubissa neuvotaan toinen toisiamme ja olemme ihan yhtä lailla tasaveroisia kuin muutenkin Klubitalolla.
Tämän viikon aikana virtuaalitalolla on ollut huumoria, tehty kyselyä onnellisuutta tuottavista asioista ja nähty luontokuvia. Nämä ainakin ovat toivoa ja mielen hyvinvointia edistäviä asioita.
Emme kukaan tiedä, kauanko tämä poikkeusaika kestää. Uskon kuitenkin vakaasti, että me klubitalolaiset kokemuksillamme ja niistä saaduilla voimavaroilla, joita olemme elämässämme jo saaneet, kun olemme tulleet Klubitalon jäseniksi, selviämme tästä matkasta. Mielialat varmasti vaihtelevat, mutta se on inhimillistä ja normaalia. On ihana tietää, että Klubitalolle voi edelleen soittaa ihan ilman asiaa. Se että kuulee tutun äänen, voi jo piristää mieltä. Pidetään yhteyttä toisiimme, mietitään mikä tekee itselle hyvää ja noudatetaan kaikille kansalaisille annettuja ohjeita.
Etähalauksin,
Hanna
