Sain mielenkiintoisen haasteen viettää työpäivän Huudikoutsien kierroksella Itä-Helsingissä. Huudikoutsit ovat Irti huumeista ry:n ja Kukunorin palkkaamia koulutettuja vertaisia, joilla on omakohtaista kokemusta päihteistä ja rikollisesta elämäntavasta irrottautumisesta. Koutsit kiertävät metroasemien läheisyydessä ja päiväkeskuksissa tarjoten ruokaa, vertaistukea ja vinkkejä erilaisista sosiaali- ja terveyspalveluista.
Tapasimme aamulla Irti huumeista ry:n toimistolla Pasilassa, missä minut otettiin lämpimästi vastaan, tarjottiin kahvia, esiteltiin ihmisille ja kerrottiin toiminnasta. Tunnelma oli välitön, joukkoon oli helppo sujahtaa. Muut olivat tulleet toimistolle jo aikaisemmin ja pakanneet jaettavat ruoat reppuihin, joten laitoimme Huudikoutsi-liivit päälle ja lähdimme kierrokselle. Kolmen hengen ryhmämme suuntasi Kontulan Symppis-asemalle, joka on Helsingin kaupungin ylläpitämä matalan kynnyksen päiväkeskus.
Koska asun itse Kontulassa, kohteemme hermostutti minua. Symppiksen asiakkaat näkyvät ostarin katukuvassa, eivätkä aina niin positiivisessa mielessä. Olen nähnyt miten huumeita pistetään suoneen porttikongissa ja huumeruisku pestään silmieni edessä ruokakaupan pullonpalautusautomaatin lavuaarissa. Kerran poikani kiskoi minua peloissaan pois, kun soitin ambulanssia sammuneelle narkomaanille. Miltä tuntuisi kohdata näitä ihmisiä?
Saavuttuamme Kontulan metrolaiturille törmäsimme Koutsille tuttuihin päihteidenkäyttäjiin. He tervehtivät meitä iloisesti, kertoivat kuulumisiaan ja ottivat tyytyväisinä tarjoamiamme ruokia vastaan. Reppuihimme oli pakattu voileipiä, hedelmiä, jogurttia ja karkkia.
Symppiksessä paikalla oli parisenkymmentä ihmistä. Tunnelma oli melko levoton ja puheensorina kovaäänistä, mutta ihmiset suhtautuivat meihin ystävällisesti. Jotkut kyselivät keitä olemme, osa tiesi Huudikoutsit ennestään. Tarjolla oli puuroa ja kahvia, televisiossa pyöri Simpsonit, jotkut pelasivat biljardia. Nurkassa oli palvelutiski, mistä sai puhtaita huumeneuloja.
Päädyin keskustelemaan erään pariskunnan kanssa. Heillä oli takana monta valvottua yötä, ei turvallista yöpaikkaa, vuosia kestänyttä syrjintää ja väkivaltaa lähipiiriltä, päihderiippuvuutta ja psyykkisiä ongelmia. Toinen heistä sanoi, että heidän elämänsä on kuin jostain kamalasta elokuvasta. Erotessamme he kiittivät, että olin jaksanut kuunnella heidät murheitaan. Kun kierroksen jälkeen purimme päivän tapahtumia toimistolla, sain kuulla, etteivät tällaiseen tilanteeseen ajautuneet ihmiset ihmiset useinkaan saa osakseen myötätuntoa, saati kuuntelevia korvia, lähinnä ”mene pois täältä, et ole tervetullut” -kommentteja.
Päiväni Huudikoutsien matkassa oli koskettava ja hyvällä tavalla ravisteleva. Tuntui tärkeältä saada katsoa näitä ihmisiä uudesta perspektiivistä. Sain nähdä millaisiin mittasuhteisiin ihmisen ongelmat voivat kasaantua ja miten vaikea niihin voi olla löytää ratkaisua. Seuraavana päivänä käydessäni tutulla ostarilla, huomasin suhtautumiseni siellä ”norkoileviin” päihteidenkäyttäjiin muuttuneen myötätuntoisemmaksi. Enää en kääntänyt katsetta pois, vaan huomasin etsiväni heidän joukostaan tuttuja kasvoja.
Eeva-Kaisa Rönkä, hyvinvointikoordinaattori
Kukunori/Mielenturvaa-verkosto
Huudikoutsit on Irti Huumeista ry:n ja Kukunori ry:n yhteistoimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota vertaistukea ja kannustusta päihderiippuvuuden kanssa kamppaileville. Huudikoutsit tekevät jalkautuvaa työtä pääkaupunkiseudulla kohdaten ihmisiä sekä ohjaten heitä tarvittaessa eri sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittaessa.
Huudikoutsit ovat koulutettuja vertaisia, jotka ymmärtävät omakohtaisesti päihderiippuvuuden haasteet ja vaikeudet. Toimintaan haetaan säännöllisesti uusia koutseja. Lue lisää toiminnasta: Huudikoutsit.fi
